Olemme päivittäneet tietosuojaselosteemme Lisätietoja

x

Tarinoita ja makuja kairasta -Pertti ja Muisto Mänty

Maentyjaervi 060

Varhaiskevään aurinko pilkistelee sumuisen seinämän lävitse ajaessamme kohti Songan Mäntyjärveä. Olemme matkalla tapaamaan porotalouden monitoimimiestä Pertti Mäntyä. Pertti on hankkinut Metsähallitukselta metsäpalstoja jo muutamaan otteeseen, lähdemme selvittämään hänen motiivejaan ja ajatuksiaan asiasta ja asian vierestä.

Perille päästyämme, meitä on vastassa hymyilevä pariskunta, Pertti ja hänen vaimonsa Muisto. Päädymme moottorikelkan reen kyydissä pariskunnan omalle Porotienlaavulle. Laavu sijaitsee Mäntyjärven rannassa siinä kohtaan tilaa, mistä porot ovat satoja vuosia kulkeneet omia ravinnonhakumatkojaan. Avotulen äärellä kuulemme pariskunnan monivaiheisen tarinan.

Maentyjaervi 010

Olemme Pertin synnyinkotitilalla, Muisto puolestaan on läheisen Typpyrän-kylän tyttöjä. Yhdessä he ovat jatkaneet Pertin isän ja isoisän jalanjäljissä poronhoitoa sekä laajentaneet toimintaansa. Perheeseen kuuluu myös kolme jo aikuista lasta. Porotalous on ollut perheen toimeentulon perusta, vaikka pariskunta on työskennellyt viime vuosiin saakka myös kotitilan ulkopuolella. Pertti Metsähallituksen metsurin vuosina 1973- 09. Muisto puolestaan Sinetän koulun keittiöllä, sekä uransa alussa koulukyytitaksin kuljettajana.

Metsä on poronhoidon perusta

 

Maentyjaervi 026

Metsä on poronhoidon perusta, tästä luontaisesta tarpeesta Pertti on hankkinut Metsähallitukselta palstoja, jotka rajoittuvat hänen omistamiinsa metsiin. Luppo, eli naava, on porojen pääasiallista ravintoa pitkänä talvikautena. Luppo tarvitsee kasvaakseen ja voidakseen hyvin, luonnontilaista metsää. Auringon valo ja saasteet ovat lupon pahimmat viholliset. Maan omistajana voi itse päättää omien metsiesi hakkuista, joten metsänhakkuusuunnitelmat pystytään tehdä porolaidunten tarpeet huomioiden.

Poronhoidonkannattavuus on vuosien varrella vaihdellut, juuri nyt tilanne on kohtuullinen. Suurimmaksi uhkatekijäksi Pertti mainitsee lisääntyvän suurpetokannan. Varsinkin Ylä-Lapissa esiintyvä ahma on viheliäinen tappaja, joka tappaa lähes huvikseen. Etelä-Lapissa puolestaan lisääntyvä ilves- ja karhukanta huolettaa. Petovahingot korvataan liikennevahinkojen tapaan, mutta poromiehet ovat velvollisia todistamaan petovahingon tapahtuneeksi, eikä se aina ole helppoa. Eritoten karhu, hävittää saaliinsa viimeisintä häntäkarvaa myöden. Petoeläimiä saa Pertin mukaan olla, onhan niitä ollut kautta-aikain. Petoja ei saa olla liikaa, eritoten asutusten lähellä olevat häirikköyksilöt pitäisi Pertin mukaan hävittää.

Metsurista lihanjalostajaksi ja matkailuyrittäjäksi

KuivalihaPertti ja Muisto ovat laajentaneet liiketoimintaansa myös ulottumaan lihanjalostuksen puolelle. Pertti kertoo ajatuksen omasta jalostamosta syntyneen viimeisinä metsurivuosinaan jolloin nivelet alkoivat vihoitella ja työn fyysinen rasitus alkoi käydä ylivoimaiseksi. Hän päätti opiskella Lapin ammattiopistossa elintarvikealan perustutkinnon. Jalostamo ja kotitalon lisäsiivet ovat laajentuneet vuosien saatossa ja tuotekirjo niiden mukana. Pertti valmistaa muun muassa erilaisia makkaroita, kylmäsavutuotteita, käristyslihaa ja säilykkeitä. Keväisin saatavilla on myös Lapin erikoisherkkua poronkuivalihaa. Pääasiallinen raaka-aine kaikissa tuotteissa on poro, mutta myös hirvenliha tuotteita on ostettavissa. Tuotteet myydään lähialueen yksityisasiakkaille. Suurin asiakasryhmä ovat metsästäjät, jotka tuovat omat saaliinsa Pertille jalostettavaksi.

Maentyjaervi 049

Sattumusten kautta, Männyt ovat päättäneet kokeilla siipiään myös matkailuyrittäjinä. Kotitilan läheisyydessä on kaunis niemi, ja rantaan on rakennettu kaksi saunalla varustettua mökkiä sekä pihakota. Mökit ja kota ovat matkailijoiden vuokrattavissa, kodalla Männyt voivat järjestää myös ruokaileville ryhmille catering-palveluita.

Kysyttäessä mikä on ollut salaisuutenne jaksaa ja säilyttää positiivinen elämän asenne kaiken työmäärän alla, vastaus on häkellyttävän yksimielistä. ”Kyllähän se on se, että yhdessä on ollut ja on yhä edelleen mukavaa olla ja puuhastella.” Ulkopuolisenkin silmin näyttää siltä, että vakka on tämän pariskunnan kohdalla kantensa valinnut.

Aamupäivä alkaa vedellä viimeisiään, auringonvalo leikittelee kauniisti lumistenpuiden katveessa. Huomaan luppojen putoilevat kevättuulen leppoisasti henkäillessä. Tulee hyvä mieli, on poro-tytöillä ja -pojilla mukavasti syötävää odottelemassa kun metsälaitumet jälleen avautuvat tarhausjakson jälkeen.

 

 

X

Tilaa uutiskirje ja pysyt ajan tasalla!