Kiinnostukseni avariin maisemiin, joissa voi katsoa kauas, syntyi jo koulupoikana. Olin koulun kesäloman aikana mukana porukassa, joka linjasi uutta reittiä junaradan oikaisua varten. Kerran kuljimme polkua, joka yhtäkkiä sukelsi metsästä aukealle ja laajalle korkeajännitelinjalle. Linja jatkui metallisine kannatinrakennelmineen aurinkoisena vyönä kaukaisuuteen niin pitkälle, kuin vain saattoi katsoa. Näky oli niin yllättävä ja vapauttava tiheän metsän jälkeen, että jäin lumoutuneena vain katsomaan kauas etäisyyksiin.