Rakkaus pohjoisen avariin maisemiin johti omaan eräkämppään Sattasjoella

Samanlaisia tuntemuksia olen saanut myöhemmin Lapin maisemissa, tunturin rinteitä noustessa. Siellä voi nähdä kauas katsellen laaksoja ja taas uusia tuntureita toistensa perään. Siinä hengitys syvenee, ja kokee suuren vapauden tunteen.

Vaeltelua ja kalastelua tuntureilla

Kaipuu avarien näkymien kokemiseen oli syntynyt jäädäkseen. Miesporukassa teimme myöhemmin omia viikon mittaisia vaellus- ja kalastusretkiämme Inarin eteläpuoliseen erämaahan. Kun omat poikani kasvoivat, otin heidät mukaan Lapin vaellusretkille. Poikien ollessa 13- ja 11-vuotiaita teimme jo kolmistaan kolmen viikon retkiä Lappiin. Ensin kävimme hankkimassa kuntoa kultavaltaukselta ja lähdimme sitten yleensä Käsivarren suurtunturialueelle kala- ja vaellusretkelle kahdeksi viikoksi.

Vaelsimme etukäteen laatimani alustavan suunnitelman mukaan tunturimaastoissa rinkkojen kanssa omia teitämme. Yleensä oltiin samassa paikassa yön yli ja seuraavana päivänä taas jatkettiin matkaa. Oli aina mielenkiintoista tulla uusille tuntemattomille alueille illalla tai yöllä ja tutkia, millainen puro tai järvi oli kyseessä. Melkein aina saatiin illalliskalat pyydystettyä. Iltahan on melkeinpä parasta aikaa heitellä lippaa tai perhoa vesien äärellä. Silloin valoa on vähemmän, kalat eivät näe niin tarkasti ja ovat rohkeampia iskemään vieheeseen kiinni.

Kun retkellä on teltta mukana rinkan päällä, voi milloin tahansa pysähtyä ja pystyttää sen, jos sattuu vaikka väsy yllättämään. Teltan kun saa kasatuksi ja leirin muutenkin kuntoon, on koti valmis. Poikien kanssa keskustelin alussa, että haluavatko he syödä hyvin ja vaeltaa vähemmän raskaampien rinkkojen kanssa, vai syödä kevyemmin ja kulkea enemmän keveämpien rinkkojen kanssa. He valitsivat keveämmät kantamukset, joten otimme mukaan kuivamuonaa vain välttämättömän määrän. Luonnosta haettiin sitten lisäravintoa sienestämällä, marjastamalla, luonnonyrttejä syömällä ja kalastamalla. Se toi kalastukseenkin oman lisänsä ja intonsa, kun oli vähän nälkä.

Matkanteko vei paljon aikaa

Tavallisesti vedin asuntovaunua perässä, mutta kulku sen kanssa on hidasta ja matka Käsivarteen kesti tavallisesti 12 tuntia, jos ajoi suoraan perille. Yleensä lähdimme kuitenkin illalla ja yövyimme matkan varrella, jolloin perille tultiin seuraavana päivänä. Vaunu jätettiin useimmiten Kalkkoaivin tienhaarassa olevalle alueelle ja jatkettiin siitä sitten autolla Kilpisjärvelle tai Kalkkoaivin tietä perille asti, Kalkkoaivin autiotuvalle. Siitä sitten eräretki varsinaisesti alkoi. Rinkat selkään ja suunta Kalkkoaivi-tunturin yli pohjoista kohti. Tai Vuontisjärven päätä ensin kiertäen kohti Tarjun rinteitä ja Tsaibma-tunturia. Tai sitten vaunu vedettiin Utsjoelle ja lähdettiin sieltä Kaldoaivin erämaihin retkeilemään ja kalastamaan.

Näitä retkiä on tehty omien poikien kanssa jo 30 vuotta. Vanha asuntovaunukin on vielä kunnossa ja käytössä. Nyt on kuitenkin ruvennut tuntumaan, että vaunun vetämisessä kauas pohjoiseen tuhraantuu liikaa aikaa. Nykyään emme ole enää tehneet kahden viikon retkiä, vaan aika on rajautunut viikkoon, ja siitäkin osa menee matkustamiseen. Olemmekin miettineet jo vuosia, löytyisikö pohjoisesta jokin paikka, jonne voisimme perustaa pienen vaatimattoman tukikohdan, jossa voisimme yöpyä ja jatkaa sieltä sitten siihen suuntaan, mihin on tarkoitus mennä. Ei tarvitsisi enää vetää vaunua perässä ja matkanteko kävisi joutuisammin.

Oma paikka Sattasjoella helpottaa Lapin matkailua

Seurasimme myytävänä olevia mökkejä tai tontteja etupäässä Käsivarren tien varresta, mutta sopivaa ei tullut vastaan. Sitten sattumalta huomasimme netissä Metsähallituksella olevan myynnissä meitä kiinnostava tontti Sattasjoen varressa. Se oli meille juuri sopiva sijaintinsakin takia. Se on melko keskellä Lappia, josta on sopivat matkat eri suuntiin. Käsivarteenkin on vain noin kolmen tunnin matka, eikä Suomen päälaellekaan ole pitkästi. Kauppa onnistui, ja nyt meillä on oma satumaamme, tontti, jonne suunnitella sitä kauan haaveilemaamme tukikohtaa.

Ei meillä ole tarkoitus rakentaa mitään suurta. Suunnitelmissa on esimerkiksi vain sopivan kokoinen pikku mökki tai grillikota, jossa voi mukavasti yöpyä ja jatkaa sitten matkaa aiottuun suuntaan. Tai sitten voimme asustella siinä, ja käydä seikkailemassa lähialueilla. Ja onhan vieressä joki, jonka kalojen ruokahaluja voi halutessa koettaa herätellä sopivalla perholla tai lipalla.

Viime kesänä kävimme jo tontilla tekemässä suunnitelmia ja vähän raivaamassa paikkoja. Alueella laidunsi pieni 12 poron tokka, joka ylitti useasti joen siltä kohdalta. Ja oli meillä vähän aikaa lemmikkiporokin, joka kävi syömässä kuusen oksilta naavaa, ja välillä sulatteli ateriaansa kuusen juurella meistä häiriintymättä.

Nyt jatkamme suunnitelmia ja mielessämme odottelemme jo aikaa, jolloin kaikki on valmista. Sitten voimme tulla retkelle hukkaamatta aikaa hitaaseen matkantekoon, ja yöpyä omassa kämpässä.

Tekstin kirjoitti asiakkaamme Tapani Salminen.

Tutustu erätontteihimme!