Liikkuminen ja harrastaminen mökin ympäristössä

Jokamiehenoikeuksien mukaisesti jokainen voi nauttia luonnosta ja hyödyntää sitä riippumatta siitä, kuka omistaa alueen. Jokamiehenoikeuksiin sisältyy kuitenkin aina vaatimus harmittomuudesta: haittaa tai häiriöitä ei saa aiheuttaa, eivätkä jokamiehenoikeudet ole sellaisenaan voimassa luonnonsuojelualueilla.

Tontin omistajan tai vuokraajan on syytä olla tietoinen, mitä hänen tonttinsa ympäristössä saa jokamiehenoikeuksien nojalla tehdä – toisaalta hän tarvitsee tietoa myös siitä, milloin hän itse tarvitsee luvan valtion maa- ja vesialueilla toimimiseen.

Jokamiehenoikeudet

Jokamiehenoikeudella luonnossa saa liikkua kävellen, hiihtäen tai pyöräillen muualla kuin pihamaalla ja erityiseen käyttöön otetuilla alueilla, kuten viljelyksessä olevilla pelloilla ja istutuksilla. Oikeudet kattavat myös tilapäisen oleskelun eli esimerkiksi telttailun alueilla, joissa liikkuminenkin on sallittua. Luonnossa liikkuva saa myös poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia, onkia ja pilkkiä sekä kulkea vesistössä ja jäällä.

Luonnossa liikkuva ei jokamiehenoikeudella saa roskata tai aiheuttaa häiriötä tai haittaa toisille, eläimille tai ympäristölle. Puita ei saa kaataa eikä vahingoittaa, eikä mukaansa saa ottaa sammalta, jäkälää tai maa-ainesta. Ilman asianomaisia lupia ei saa kalastaa eikä metsästää, eikä toisen maalle saa tehdä avotulta ilman pakottavaa tarvetta.

Jokamiehenoikeudella ei saa ajaa moottoriajoneuvolla maastossa: esimerkiksi moottorikelkalla liikkumiseen on pyydettävä lupa maanomistajalta tai -haltijalta, Metsähallituksen kelkkaurilla taas tarvitaan Metsähallituksen uralupa. Virallisilla moottorikelkkareiteillä tai jääpeitteisillä vesialueilla liikkumiseen ei tarvita erityislupaa.

Lue lisää:

Metsästys ja kalastus valtion mailla

Metsähallituksen hallinnassa olevilla valtion mailla saa yleensä liikkua vapaasti jokamiehenoikeuksin, mutta Metsähallituksen lupa tarvitaan esimerkiksi metsästykseen ja kalastukseen, maastoliikenteeseen ja tulentekoon muualla kuin siihen osoitetulla paikalla. Lisäksi esimerkiksi luonnonsuojelualueilla voi olla luonnonsuojelulakiin, suojelualueen perustamissäädöksiin tai järjestyssääntöihin perustuvia rajoituksia. Lupa-asioista Metsähallituksessa vastaa pääasiassa Eräpalvelut.

Metsästämistä varten on suoritettava metsästystutkinto ja maksettava riistanhoitomaksu. Lisäksi tarvitaan maanomistajalta tai metsästysoikeuden haltijalta suullinen tai kirjallinen metsästyslupa alueelle – helpoiten metsälle pääsee metsästysseuraan liittymällä. Lisätietoa lupien hankkimisesta ja metsästyksestä valtion mailla saa eräluvat.fi-sivustolta.

Kaikkien 18–64-vuotiaiden kalastajien on maksettava kalastonhoitomaksu, jolla voi kalastaa yhdellä vavalla suuressa osassa maassa – ei kuitenkaan rauhoitetuilla vesialueilla, erillisen luvan vaativilla erityiskohteilla tai vaelluskalapitoisissa koski- ja virtavesissä. Kalastonhoitomaksu oikeuttaa vapaa-ajan kalastukseen myös Suomen talousvyöhykkeellä ja valtion yleisellä vesialueella meressä. Mikäli kalastuksessa käytetään verkkoja ja katiskoja, tarvitaan valtion kalastonhoitomaksun lisäksi lupa vesialueen omistajalta, joka yleisimmin on osuuskunta, kaupunki, kunta tai valtio.

Metsähallitus sekä monet kaupungit ja kunnat myyvät lupia vesialueilleen. Suomessa on myös runsaasti erillisiä virkistyskalastuskohteita, jonne on ostettava aina erillinen kalastuslupa. Kyseisillä alueilla kalaston katsotaan olevan keskimääräisiä arvokkaampaa, sillä niissä elää joko luontaisena tai istutettuna arvokkaita lohikalakantoja. Sen vuoksi kalastus voidaan erillisen luvan avulla helpommin mitoittaa oikein.

Lue lisää: